Raskausaikana sai kyllästymiseen saakka kuulla sitä ikivanhaa klisettä, että pitää syödä kahden edestä. Lisäenergian tarvehan raskaana ollessa on ihan minimaalinen siihen verrattuna, että tuplaisi omat syömisensä. Minulla ei itse asiassa edes juuri tehnyt mieli ruokaa odottaessa. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet menivät pelkkiä salaatteja ja sosekeittoja napostellessa.
Imetysaika onkin sitten ollut jotain aivan muuta. Vastasyntyneen kanssa ravinnontarve ei ollut vielä ihan mahdoton, mutta reilun 6-kiloisen viikarin kanssa saa jo ihan tosissaan pitää huolta syömisistään. Ja ennen kaikkea juomisesta. Jos vähänkin tinkii, niin maidontuotanto alkaa hidastua.
Koko imetysaika on mennyt tähän asti tosi omituisesti. En oikeastaan ole tuntenut nälkää, mutta voin syödä melkein kuinka paljon tahansa tuntematta myöskään ähkyä. Ja vaikken ole ehtinyt kuntoilla tavalliseen tahtiin, raskauskilot ovat huvenneet jo melkein kokonaan pelkällä imetyksellä ja vauvanhoidolla.
Ja päivän aikana syön suurin piirtein seuraavasti. Kiskaisen reilun aamupalan kun jäppinen vetelee viimeisiä yöuniaan. Ekoilla päikkäreillä ehdin juuri tehdä lounaan ja keittää kahvin, jonka nautiskelen sopivassa välissä jonkinlaisen välipalan kanssa. Ennen iltapalaa uppoaa kevyesti vielä toinen lämminateria (tai joskus kylmä, kun ei ehdi lämmittämään) ja siihen vielä välipala päälle. Säännöllisin väliajoin iso lasi vettä. Siinä on imettävän äidin ruokalista.
Nyt minä syön oikeasti kahden edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti