Olen huomannut, että paljon useammin tulee ruikutettua elämän kurjuuksia kuin hehkutettua iloisia asioita. Nytpä teenkin poikkeuksen. Tänään oli nimittäin ihan mahtava päivä. Parasta päivässä oli ehkä se, että ilman minkäänlaista suunnittelua siitä tuli juuri niin hieno kuin olla saattaa.
Ensin nukuttiin koko poppoo vähän pidempään. Sitten napero herätti minut ja mieheni naureskelemalla itsekseen. Siinä vaan touhotettiin porukalla ja nautittiin yhdessä olosta. Hetken päästä känny piippasi. Eräs ystäväni kyseli extempore-treffeille, ja mikäs siinä kun en ollut ehtinyt miettiä minkäänlaista ohjelmaa.
Lähdettiin siis poitsun sekä ystäväni ja hänen poikansa kanssa kaupunkiin. Tsekattiin taidenäyttelystä ja käytiin lounaalla. Ja lopuksi kaupan kautta kotiin.
Ei siis mitään ihmeellistä eikä uutta, mutta niin virkistävää vaihtelua normiarkeen. On uskomatonta kuinka paljon energiaa tuollaisesta kaupunkireissusta saa. Ihan vaan siitä, että käy vähän ihmisten ilmoilla. Poikakin tuntui tykkäävän kun oli uutta katsottavaa. Hän on kyllä niin utealias ja seurallinen pikkumies, että saa nähdä kauanko mun voimat riittävät hänen viihdyttämiseen.
Anyway, kivaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti