torstai 17. helmikuuta 2011

Uusi tilanne

Keskonen. Mitä se oikein tarkoittaa? Miten se poikkeaa "tavallisesta vauvasta"? Selviääkö se? Millaisia riskejä on olemassa? Kuinka pitkään hän on sairaalassa synnytyksen jälkeen, entä minä?

Näitä kysymyskiä - ja kymmeniä muita - pyöri mielessäni niinä reiluna kahtena päivänä ja yönä ennen kuin lapseni tuli maailmaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin käsittämättömän levollinen. En osannut pelätä edessä siintävää synnytystä enkä juurikaan epäillyt selviäisikö lapseni. Tieto siitä, että viikot olivat hyvät ja painoarvio hyvä, valoivat minuun uskoa.

Ainoat kyyneleeni vuodatin silloin kun luin huonekaverilta lainaamaani Kevyt pienokainen -kirjaa. Vaikka tiesin, etten voisi vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään, halusin silti tietää, mitä keskosen (vaikkakin hyväkokoisen) vanhemmilla saattaisi olla odotettavissa. Kohtuullisen rauhallisista fiiliksistä huolimatta en voinut lukea kuivin silmin kertomuksia lapsen kuolemasta ja vaikeista hengityssairauksista. Lopulta sysäsin kirjan sivuun ja päätin ottaa vastaan sen, mitä tulee. Etukäteen murehtiminen on niin turhaa - mutta toisaalta niin inhimillistä.

Tärkein tukeni noina kahtena päivänä oli huonekaveri, jolla oli jo ennestään pari keskoslasta. Hänen kokemuksensa auttoivat ymmärtämään, että keskonen on lapsi siinä missä muutkin. Syntynyt meidän aikuisten mittapuulla ennen aikojaan, oman tahtonsa mukaisesti taas juuri silloin kun on tarkoitettu.

Ei kommentteja: