Aihe ei ole meillä vielä mitenkään ajankohtainen, mutta sitä on tullut mietittyä itse asiassa jo ennen lapsen saamista. Minulla ja miehelläni on melkoisen erilaiset kotitaustat. Mieheni äiti on hoitanut perheessä lähes kaiken, kun taas meillä kotona kaikki osallistuivat kotitöiden tekoon - enemmän tai vähemmän. Lapsuudesta mieleen on kyllä jäänyt useasti toistuneet lauseet liian vähäisestä osallistumisesta.
Teema tuli mieleen oikeastaan siksi, että luin Hesarin nettiversiosta Jani Kaaron kolumnin, jossa hän pohdiskeli, miksi meillä länsimaissa on niin vaikea saada lapset tekemään kotitöitä. Köyhemmissä maissa taas lapset osallistuvat kotitöihin automaattisesti.
Parin asiantuntijan avustuksella Kaaro on päätynyt siihen, että länsimaissa lapsia ei oteta mukaan kotitöihin silloin kun ne vielä kiinnostaisivat eli n. 2-3 vuoden iässä. Lapset sen sijaan eristetään omiin leikkeihinsä ja sitten kun he ovat oppineet, että tämä on heidän reviirinsä, ei heitä saakaan muutaman vuoden päästä vanhempien avuksi. Köyhemmissä maissa lapset sen sijaan ovat yhteisön kaikissa toimissa mukana pienestä pitäen ja oppivat näin luonnostaan kotitöiden tekoon.
Meillä tämä keskustelu on liittynyt kiinteästi viikkorahaan. Olemme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä, että poitsulle annetaan pienestä pitäen ikäkaudelle sopivia kotitöitä harjoiteltavaksi ja viikkoraha on sidottu näiden töiden tekemiseen. Ideaalitapauksessa lapsen pitäisi oppia, että perheessä kaikki osallistuvat yhteisiin töihin ja että raha ansaitaan aina jollain työllä.
Tarkoituksena ei ole tietysti orjuuttaa pientä piiperöä, vaan tarjota aina kuhunkin ikään sopivaa tekemistä. Ja viikkorahaakaan en kovin pienelle ole antamassa. Näillä linjoilla ajattelin lähteä liikkeelle ja antaa tilanteen muovata käytäntöjä meille sopivaan suuntaan.
Tuskaa ja hampaiden kiristystä voi olla luvassa, mutta siihen on onneksi vielä aikaa.
Helsingin Sanomat 18.4.2011, Jani Kaaro, Osallistumisen ihme
3 kommenttia:
Meillä 2 1/2 -vuotias osallistuun innolla kaikkiin kotitöihin. Tiskikoneen täyttelyssä jo "autteli" ennen kuin osasi puhua. Nyt jää siivotessa saldo jopa plussan puolelle, kun leluja menee lelulaatikkoon enemmän kuin tulee sieltä pois :)
Mitään sellaista kotityötä ei taida olla, mistä ei nappula tykkäisi. Odotan tietysti toiveikkaana, että sama into säilyy seuraavat 15-vuotta :D
Toivon, että jotenkin onnistuu tuo kotitöihin osallistuminen ilman, että sen tarvitsee olla viikkorahan ehto, mutta aika näyttää miten käy.
Puolitie: Kuulostaapa hyvältä. Juuri noin minäkin ajattelin toimia, mutta useinhan suunnitelmat eivät toteudu ihan niin kuin on ajatellut.
Kai se pääasia lienee jotakuinkin se, että ottaa lapset mukaan perhe-elämän eri alueille alusta asti. Siinä oppii hiljalleen kotitöitä, mutta samalla tulee myös sitä niin tärkeää yhdessä oloa ihan huomaamatta.
Minusta olisi tärkeää, että lapset oppisivat huolehtimaan aluksi omien lelujensa siivoamisesta. Meillä oli olohuoneen lattia yhtä legopiikkimattoa ja jatkuvaa riitelyä siitä kuka ne nyppisi takaisin laatikkoon. Päätin ratkaista ongelman ja siihen menikin neljä vuotta. Kehitin laatikon, jolla lelulen siivous on nopeaa ja hauskaa myös lapsien mielestä. Keksintöni nimi on HelpBOX. Toivon, että tästä olisi apua arkeen kaikille lelukaaoksista kärsiville.
Lähetä kommentti