Arkeen on tullut jo rutiini ja kun tietää, että on yksin päivät, osaa suunnitella milloin tekee mitäkin. Mut viikonloput on yhtä helevettiä.
Sitä kuvittelee, uskoo ja toivoo, että puolisosta olis avuksi kotiaskareissa, lastenhoidossa. Että ehtis tekemään jotain omia juttuja ja sais vähän varastettua itselleen. Edes pienen hetken.
Mut ei. On kaikenlaista harrastustoimintaa. Laiskottaa. Väsyttää. Tarvii päiväunia. Älä napise. Tee nyt niitä omia juttuja. Napinapinapinapi. Älä tuu siihen vahtimaan.
Tekis mieli vain haihtua ilmaan.
2 kommenttia:
Älä haihdu ilmaan, vaan pakkaat kamat ja lähdet päiväksi pois kotoa! Ihan oikeasti, jos ei muuten mene perille niin täytyy vaan olla itsekäs ja lähteä. Yksi päivä ei kuitenkaan ole paha, tai edes muutama tunti. Muakin pännii suunnattomasti se, että jos miehellä on jotain "harrastustoimintaa", se on ilmoitusluontoinen asia eikä siitä edes erityisemmin keskustella, mutta jos äiti haluaisi tehdä jotain omia juttuja, se vaatii usein monen päivän pohjustuksen ja erityisjärjestelyt. Eli otappa miehestä mallia ja lähde oma-aloittisesti edes muutamaksi tunniksi kotoa pois johonkin rentoutumaan. Viimeistään silloin mies ehkä pystyy ehkä edes vähän samastumaan siihen kotiäidin elämään, ja ymmärtämään, että lepo on joskus myös äitien tarve.
Sara: Kiitos tuesta. On tästä keskusteltu ja luulen, että perillekin on mennyt. Kerran olen lähtenyt keskellä yötä kävelylle, kun meni hermot ja se kyllä auttoi.
Suurin ongelma lienee se, ettei tätä tajua ennen kuin itse tämän kokee. Ei entinen minänikään tajunnut, millaista kotiäitiys on. Miehelleni on kyllä tulossa loistava tilaisuus kokea millaista lasten hoito 24/7 on vähän myöhemmin, kun lähden muutaman päivän työmatkalle ulkomaille. Saa nähdä, miten suu sitten pannaan :)
Lähetä kommentti